Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

RSS

 LOMAILUA, PUUNHAKKAUSTA
27.07.2017 12:21

Heippa rallaa tällä puolen blokia. Jep, paljon on todella poika kerinnyt tehdä ennen kuin uskalsi kurkata tälle sivustolle. Tätä ennen, kun yritin sivustolle tuli vastaan punainen kolmio ja varoitus vaarallisesta sivustosta. Onneksi Suntuubi on korjannut sivuston turvalliseksi.

Aloitetaampa hieman vaikka matkailusta. Ajaa hurruuttelin asuntoautolla kattelemaan meidän kaunista Suomea, samalla tuota tuli käytyä morjestamassa tuttujakin. Polvijärvellä kävin yöpymässä entisen työkaverin luona. Heimo oli lämmittänyt meitä varten oikein savusaunan, johan piti olla makeat löylyt samallahan tuossa tuli heitettyä talviturkkikin.

Matka jatkui Joensuun kautta Kerimäelle ja siitä Savonlinnaan. Aikamme ihastelimme paikkoja ja nautimme + 22 asteen kauniista ilmoista jatkoimme Lappeenrantaan.

Kävimme Lemin kartanolla syömässä oikhen kunnolla lammasta. Matkamme jatkui Porvoon kautta Askolaan, yövyimme minun serkun luona, josta matka jatkui Myrskylään ja Myrskylästä Vantaalle.

Paluu matkalla Lahti, heinola, Mikkeli ym. Lopuksi voin todeta, että kyllä Suomi on kaunis maa asuskella. Kaksi viikkoa vierähti matkalla ihan kivasti.

Muutaman kerran olen ollut Perävaarassa järjestyksenvalvojana hienot on olleet tanssit. Perävaara sijaitsee todella kauniilla paikalla.

Sitten tein itselleni pienen urakan. Pihassani oli 15 mottia puita, sanoin, että mie hakkaan nuo puut haloiksi viikossa ja niin tein. Lopussa meinas usko loppua, no eilettäin kävin palauttelemassa polkupyörällä reilut 90 kilometriä, joten kestävyys pitäis olla kohillaan, kun sen vain sais jotenkin vielä siirrettyä tuonne juoksupuolelle.

Tässä hieman purkausta tämän kesän hommista. Nyt on tarkoitus aloittaa kuntoilu puuhat.


Kommentoi



 MAALISKUUN MIETINTÖJÄ
15.03.2017 21:04

Vautsi, johan EK:n pomo Veli-Matti Mattila heitti melkoisen sloukanin ilmoille julkisesti, että Suomalaisten palkat pitäisi laskea 10 - 15 %.

Ei uskois tuollaisessa asemassa olevan henkilön laukoa tuollaisia ajatuksia, kun justiinsa on sorvattu kovalla työlla kiky sopimus, jossa on myöskin sopiaosapuolena EK.

Mitä tulee Suomalaisten työntekijöin palkkoihin, niin nehän ovat kaikkien parometrien mukaan keskitasoa, kun vertaa muihin maihin.

Suomessa on tehty jo monta vuotta maltillisia palkkaratkaisuja. em. vuosina 2014 - 2016 Saksassa on 7,3 %, Ruotsissakin 6,7 % ja Suomessa vain 2 % tehty sopimuskorotuksia. Eihän noille ahneille näytä mikään riittävän. 

Minusta meidän edunvalvojat ovat menneet liian kesyiksi, kun eivät uskalla puollustautua ja ajaa kunnolla palkanansaisijan asemaa. Kovasti ovat antaneet periksi tietyissä neuvotteluissa ja kukaan ei uskalla puhua mitään, kun pomot nostavat itselleen kunnolla palkkoja, jotka ovat muutenkin suuhteellisen korkea.

Herää kysymys, että kuka pomoista on miljoonan arvoinen työntekijä firmassa? Siihen vielä isot optiot. Totuushan on se, että työntekijät tekevät firmoille rahaa, joten eikhän se optio kuuluis myöskin työntekijöille?

Totuus on se, että meidän lama ei johdu Suomalaisten työntekijöiden palkkatasosta. Käsi sydämelle. Kuinka monta isoa johtajaa firmoissa palkkatason heiluessa puolesta miljoonasta miljoonaan + optiot päälle? Toinen asia. Miksi pitää sellaisia firmoja tukea miljoonilla euroilla jotka tahkoavat satoja miljoonia voittoa, että on varaa maksaa optioita?

Kyllä minun mielestä Suomalainen työntekijä on palkkansa ansainnut. Ei kenenkää pidä tehdä ilman töitä ja sen päälle vielä käydä sossussa nostamassa toimeentulotukia. Se polkee jo ihmisarvoakin.


Kommentoi



 ASIAA POHJAKUNNOSTA
19.02.2017 16:54

Hieman omia ajatuksia urheilijoiden lausunnoista. Katselin ja kuuntelin tänään Laukkasen haastattelua ja hänen mietteitä siitä miksi ei osallistunut tämän päivän kisaan.

Ilmoitti olevan väsynyt, ettei ollut palautunut edelliseenkään kisaan vaikka on ollut kaksi vapaa päivää. Minulla pitkään olleenani kilpailijana / kuntoilijana tulee mieleen vain yksi asia.

Pohjakunto on tekemättä jos urheilija väsähtää parin kolmen kisan jälkeen, taikka ei kestä koko kauden kisoja. Pohja pettää on harjoiteltu pelkkää kisa tapahtumaa ajatellen ja nopeutta, mutta pohjan hankinta on jäänyt retuperälle.

Verrataan esimerkiksi moneen muun maan urheilijaan, hekin suorittavat kaikki kisat ja tuntuu ettei heillä tule tuollaista väsähtämistä.

Palaan vieläkin tuohon väsähtämiseen ja pohjakunnon tärkeyteen, koska esimerkkejä on todella monenlaista. mm. ennen vanhaa hiihtokilpailuissa oli melkein joka viikonloppu miehillä 50 kilometriä ja naisilla 30 kilometriä. Kysyn vain moniko hiihtäjä valitti väsymystä, vaikka osallistuivat kaikkiin kisoihin ja kevättä kohti hiihtelivät vielä keskellä viikkoakin kaikenlaiset kylä kilpailut.

Nykyisinhän hiihdettäviä matkoja on koko ajan lyhennetty. Tuntuu, että kohta kaikki matkat ovat pelkkiä pikamatkoja. Pikamatkakin vaatii hyvää pohjakuntoa, jos aikoo pärjätä mailmalla. 

Mietitäämpä vielä, että minkälaisilla välineillä, puusuksilla hiihdeltiin, mustikkasoppaa huoltomiehiltä palautusjuomana, kun tänään on vaikka minkäkinlaisia juomia ja kisojen jälkeen kaikenlaisia palautuspatukoita ja juomia. Aina vain liukkaipia suksia.

Heitän vielä kysymyksen, että miten Laukkanen meinaa Lahdessa hiidettävässä sprintissä jaksaa hiihtää useamman hiihdon, jos pääsee jatkoon?

Oliskohan valmentajien mietittävä oikhen kunnolla, että kesäisin hankittaisiin kunnolla pohjakuntoa syksyksi, että voidaan kunnolla hankkia kisavauhtia.

Tämä tällä kertaa täältä Nokkalanmetsikosta!

Ps. Omat kuntoilut ovat jääneet tällä viikolla pelkkien jumppien ja leuanvetojen varaan. Huoneiston tyhjentäminen on vienyt aikaa ja voimavaroja. Ensiviikolla homman pitäisi olla ohi. 

 


Kommentoi



 ÄITINI OMAISHOIDOSTA JA SAIRAUDESTA
10.02.2017 16:47

Viimeksi kirjoittelin ajatuksia minun liikunnastani, kun eräs anonyyminä / ihailijanani kirjoitteleva henkilö on arvostellut minun liikunnallista blogiani, että kehuskelen treenejäni ja samalla olisin himoliikkuja.

Voin tässä nyt tunnustaa, että muut blogiani lukeneet, jumpalla käyneet henkilöt eivät ole tähän päivään mennessä missään kohdassa minun eläissään sanoneet minua himo liikkujaksi / kehuskelijaksi. Olen tunnistanut kirjoittelijan aikoja sitten ja toivonkin, että jos hänellä on minulle todellista asiaa, niin hän voisi rehellisenä ihmisenä kirjoittaa reilusti omalla nimellä eikä piiloutua nimimerkkien taakse.

No sitten itse asiaan. Äitini sairastui joulukuun 30 päivä keuhkokuumeeseen, olin sillon varma, että se on äitini viimeinen matka sairaala Lapponiaan, mutta mitäs sitä kummaa äiti taistelikin keuhkokuumetta vastaan ja selvisi sairaudesta.

Nyt kuitenkin on tilanne, että äitini on sen verran lihaskunnoltaan heikossa kunnossa, että joutuu olemaan koko vuorokautisessa hoidossa. Olen joutunut tekemään ryhmäkotihakemuksen äidilleni ollesssani hänen omaishoitajana. Olen hoitanut äitini asioita jo reilut 20 vuotta. Äitini täyttä huhtikuussa kunnioitettavat 93 vuotta ja humetti pelaa vielä kuin nuorella tytöllä.

Tässä on todellinen syy, etten ole taaskaan oikein päässyt kunnolla harjoittelmaan. Omaishoitajana vaatii kovaa kuntoa ja fysiikkaa, että jaksaa hoitaa kaikkia juoksevat asiat ja päivittäiset ruokailut kelloon aikaan katsomatta. Monesti on pitänyt yölläkin startata auton keula äitini asunnolle, kun kotihoidosta on tullut hälytys.

Nythän tilanne on toisin tämä taakka on harteiltani pois, kun äitini on sairaalassa ympärivuorokautisessa hoidossa / valvonnassa.

Aikaisemminhan olin vaimolleni omaishoitajana 5 ja ½ vuotta. Olen tuosta aiheesta / asiasta kirjoittanutkin aikaisemmin blogissani ja kertonut, että miltä tuntuu olla omaishoitajana. Nyt minuun on ollut muutama omaishoitaja yhteydessä ja kyselleet omaishoitajalle kuuluvista asioista ja jaksamisesta. Onhan mulla jonkinlainen kokemuspohja omaishoitajana olemisesta. Tai ainaskin luulen tietäväni jotain asiaan liittyvää.

Nyt ainaskin saan olla kiitollinen, että olen toistaiseksi säilynyt terveenä ja tervejärkisenä, tai ainaski minusta itsestä tuntuu, että olen säilynyt pahemmilta kolhuilta. Onhan hoitajat ja osa lääkäreistäkin nyt kyselleet, että miten minä itse jaksan. Voin todeta, että tällä hetkellä voin omasta mielestä ihan hyvin.

Lopuksi voin todeta, että kyllähän liikunnalla on ollut ihmeellinen voima purkaa pahaa oloa ja samalla se on antanut voimia ja hyvää mieltä. 


Kommentoi



 VASTINETTA LIIKUNNASTA
03.02.2017 09:07

Olen saanut kommentin tuolle toiselle blogille, joka on tarkoitukseni mukaan ja alun alkaenkin ollut tarkoitus kirjoitella omista liikunnallisista tekemisistä. Aikanaan silloin kun meitsikin kierteli kilpailuissa ja harjoittelikin kilpaurheilijoiden kanssa. He innostivat myös minua kirjoittelemaan liikunnalisista saavutuksista.

Tämä toinen blogi tuli sitten laitettua, että täällä voi sitten kirjoitella sellaisia sekalaisia ajatuksia.

Anonyymillekkin sen verran tiedoksi ja kaikille muillekkin, etten minä KEHUMIS mielessä kirjoittele ja ilmoittele omia harjoitteitani. Enkä siinäkään mielessä, että minä olisin himo treenaaja. Treeni kilometrini ovat aivan tavallisen kuntoilijan tasolla, eikä missään nimessä edes asetu himo treenajan tasolle.

Jumppa tuntea tulee minusta sopivasti tällä hetkellä, kun olen Kansalaisopistossa liikunnanopettajana (4 h) viikko. Mitä tulee sitten leuanvetoihin. Olemme poikien kanssa tehneet porukalla pienen sopimuksen, että vedämme viisi leukaa päivittäin ja jos on kuntoa vedellä enämpi, niin mikä sen kieltää vetämästä enemmänkin.

Kaikki mitkä olen kirjoitellut liikunnan kautta tehtyihin treeneihin, juoksu km., hiihto km., jumppa h., leuanvedot ym. ym.  eivä ole kehumismielessä kirjoiteltu. Eikä tässä iässä pysty enää itteään kehumaankaan, koska tulokset on pitänyt tehdä nuorena. Tällä iällä voi vain olla kiitollinen, että on terve ja pystyy liikkumaan ja suorittamaan tietyt toimenpiteet.

Mitä sitten tulee neuvomiseen ja opettamiseen. Tervetuloa jumpalle. Jumpalla neuvon, opastan kädestäpitäen, että suoritteet tulee tehtyä oikein ja tehokkaasti. Liikunnassa ei ole oikotietä onneen, vaan kunto saavutetaan kovalla työllä, eikä toisen kateudella. Omat jumppa tuntini ovat todella suosittuja ja tämä ei ole itseni kehumista.

Minun on turha alkaa kirjoittelemaan ohjeita nettiin ja netin kautta neuvomaan. Meillä on tänään saatavilla kymmeniä kirjoja, satoja lehtiä joissa on kaikenlaisia ohjelmia, ohjeita. Mutta ei se vain mene kaikille perille, että miten ne tehdään oikein ja lukemalla ei kunto kohene eikä parane. Kovaan kuntoon pääsee ainostaan kovalla työllä. 

Puhutaan paljon rääkkäämisestä. Juu allekirjoita sanan rääkkäämisen, kun vasta alkaja aloittaa treenaamisen ja on ihan rapakunnossa, niin sillon se tuntuu rääkkäämiseltä jonkin aikaa. Mutta kun saavutaan hyvään kuntoon, niin silloin se muuttuukin ihanaksi liikunnaksi josta todella nauttii, koordinaatio paranee, liikkuvuus paranee, lihaskunto, verenkierto, sydän ja hapenottokyky paranee. ym. ym.

Tulen edelleenkin kirjoittelemaan tuossa ykkös blogissani omista liikunnallisista hetkistä ilman minkäänlaista kehumista, toisten ihmisten aliarvostamista, tai kokisin olevani himoliikkuja. Näistä argumenteistä mikään ei sovi minun ajatusmailmaani.

Kirjoituksillani olen pyrkinyt herättämään ja innostamaan liikunnan pariin, sekä hankkimaan / yllä pitämään lihaskuntoa. Aikaisemminkin olen maininnut, että tällä iällä ei ole enään, niin suurta merkitystä kilometreillä. Vaan monipuolisella liikunnalla ja lihaskunnolla. Silläkään ei ole mitään tekemistä, jos meitsi liikkuttaa itseä 20 kilometriä, tai naapurin Jeppe 6 kilometriä. Sillä olenhan minä liikkunut koko ikäni jo vuodesta 1964 lähtien. Toki neljä vuotiaasta asti olen hypellyt, juossut, hiihtänyt, mutta valmennuksen ja kilpaurheilut olen todella aloittanut vuonna 64.

Todellakin pitää ottaa tosia asiana se, että toinen voi olla kilpatason urheilija ja toinen tavallinen taatelin tallaaja, niin ei se tarkoita sitä, että se kilpatason kaveri olis mikään himourheilija. Ei todellakaa. Huomioon pitää ottaa taso millä kukin liikkuu. Eikä heti syyllistää toista himoliikkujaksi.

 


Kommentoi


©2017 layout130 - suntuubi.com